5.4.2011

Asian käsittely Helsingin käräjäoikeudessa

Taustaa

Yhdistyneet Kirjakaupat-YKK Oy (YKK) oli asetettu konkurssiin 30.6.2006 Helsingin käräjäoikeudessa omasta hakemuksestaan. Yhtiössä oli suoritettu erityistarkastus. Sen mukaan yhtiö oli tullut takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) tarkoittamalla tavalla maksukyvyttömäksi viimeistään syksyllä 2005 ja ylivelkaiseksi 1.4. - 30.9.2005 välisenä aikana.

Werner Söderström Osakeyhtiö (WSOY) oli toimittanut YKK:lle kirjoja maaliskuusta 2006 alkaen vain, mikäli YKK maksoi aikaisempia velkojaan.

YKK oli tehnyt 31.3. ja 30.6.2006 välisenä aikana yhteensä 186 163,93 euron suoritukset WSOY:lle. YKK:n ostovelat WSOY:lle olivat 31.3.2006 olleet yhteensä 393 309,51 euroa ja 30.6.2006 yhteensä 303 611,68 euroa.

Kanne

YKK:n konkurssipesä vaati WSOY:tä vastaan ajamassaan kanteessa ensisijaisesti takaisinsaantilain 10 §:n ja toissijaisesti takaisinsaantilain 5 §:n nojalla vahvistettavaksi, että YKK:n WSOY:lle kriittisenä aikana tekemät suoritukset, yhteensä 186 163,93 euroa, peräytyvät konkurssipesään, ja että WSOY velvoitetaan suorittamaan konkurssipesälle 186 163,93 euroa korkoineen.

Takaisinsaantilain 10 §:n osalta konkurssipesä esitti kanteen perusteeksi, että WSOY:lle kriittisenä aikana suoritetut maksut olivat olleet huomattavat suhteessa konkurssipesän varoihin. Maksuja ei voitu pitää olosuhteisiin nähden tavanomaisina, sillä maksut olivat olleet pitkään, noin 90 - 140 päivää erääntyneinä. YKK oli maksanut huomattavan määrän velkoja WSOY:lle samaan aikaan kuin muut lyhytaikaiset velat olivat kasvaneet määrältään 115 600 euroa. YKK:n velkamäärä WSOY:lle oli 31.3. ja 30.6.2006 välisenä aikana vähentynyt 89 697,83 euroa.

Takaisinsaantilain 5 §:n osalta konkurssipesä esitti, että WSOY:tä oli sopimattomasti suosittu YKK:n muiden velkojien kustannuksella, kun WSOY:lle oli kolme kuukautta ennen konkurssia suoritettu 186 163,93 euroa. Oikeustoimien aikaan YKK oli ollut maksukyvytön. WSOY oli ollut YKK:n merkittävä yhteistyökumppani. WSOY oli ollut tietoinen YKK:n taloudellisista vaikeuksista ja ongelmista suoriutua maksuistaan. WSOY oli ollut tietoinen siitä, mikä merkitys nyt peräytettäviksi vaadituilla oikeustoimilla oli ollut YKK:n taloudellisille oloille. Muille velkojille oli aiheutunut vahinkoa jako-osuuden pienentymisen johdosta samalla kun WSOY:tä oli suosittu velkojana.

Vastaus

WSOY kiisti kanteen ja vaati sen hylkäämistä. Konkurssipesän vaatimus peräytettävästä määrästä oli joka tapauksessa perusteeton 93 081,97 euroa ylittävältä osalta. YKK:n suorituksista puolet oli liittynyt uusien, takaisinsaantiaikana toimitettujen kirjojen maksuun, vaikka suoritukset olivatkin kirjautuneet aina vanhimmalle avoimelle velalle, Uusien toimitusten maksamisessa oli siten ollut kyse käteiskaupasta, johon perustuvat maksut eivät olleet peräytettävissä.

Takaisinsaantilain 10 §:n osalta WSOY lausui, että maksut olivat olleet tavanomaisia, juokseviksi kuluiksi katsottavia maksuja, vaikka niitä olikin maksettu enimmillään noin neljä kuukautta myöhässä. WSOY oli jatkanut kirjatoimituksiaan aina YKK:n konkurssiin saakka ja siten pyrkinyt turvaamaan YKK:n liiketoiminnan jatkumisen. WSOY ei ollut pyrkinyt ehkäisemään siihen kohdistuvia konkurssin vaikutuksia.

WSOY oli antanut YKK:lle pitkiä, enimmillään noin kuuden kuukauden maksuaikoja syksyllä ja kesällä 2005 tehdyille kirjatilauksille ja ennakkotilauksille. Tämä oli ollut kirjakauppa-alalla tavanomaista, koska kirjamyynnin kausivaihtelut olivat huomattavia.

Erityistarkastuskertomuksesta ilmeni, että YKK:n hallitus oli syyskuussa 2005 todennut huomattavaa vajetta yhtiön liikevaihdossa ja tuloksessa ja sen johdosta päättänyt muun muassa ostolaskujen eräpäivien siirrosta. Samalla oli päätetty käynnistää neuvottelut laajemmasta rahoituspaketista. Eräpäivien siirto ei ollut koskenut WSOY:tä, koska sen saatavilla olivat jo mainitut pitkät maksuajat. WSOY oli tullut tammikuussa 2006 tietämään ensimmäisen kerran YKK:n orastavista maksuvaikeuksista. Tammikuusta 2006 alkaen WSOY oli osallistunut YKK:n rahoitusneuvotteluihin yhtenä suurimmista velkojista.

Maaliskuusta 2006 alkaen WSOY oli edellyttänyt uusien toimitusten ehtona, että uusien toimitusten käteismaksujen ohella YKK lyhensi vastaavalla summalla vanhoja velkoja. Tämä oli ollut WSOY:n noudattaman vakiintuneen luotto- ja perintäkäytännön mukaista ja YKK oli ollut siitä tietoinen.

WSOY:lle oli jäänyt huomattava määrä saatavia valvottavaksi konkurssissa, vaikka sen saatavat olivatkin pienentyneet kriittisenä aikana. YKK oli maksanut myös muita velkojaan takaisinsaantiaikana joko vapaaehtoisesti tai muiden velkojien perintätoimien seurauksena.

Takaisinsaantilain 5 §:n osalta WSOY lausui erityistarkastuskertomuksesta ilmenevän, että YKK:n lyhytaikaiset velat olivat lisääntyneet takaisinsaantiaikana 105 600 euroa haastehakemuksessa väitettyjen 115 600 euron asemesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoittanut, että muut velkojat olisivat kärsineet vahinkoa vastaavalla määrällä. Tarkastuskertomuksesta ilmeni, että lyhytaikaisiin velkoihin sisältyi niin sanottuun näytevarastojärjestelmään perustuvaa velkaa 42 283 euroa, jonka velkojina olivat WSOY ja Kirjavälitys Oy. Tältä osin vahinkoa muille velkojille ei ollut syntynyt. Lyhytaikaisiin velkoihin oli kirjattu myös osamaksuvelkaa 32 984,71 euroa. Osamaksuvelkojilla oli vakuutena osamaksukohde, joten tältäkään osin vahinkoa ei ollut syntynyt. Näin ollen vakuudettomien velkojen määrä oli lisääntynyt vain noin 30 000 euroa.

WSOY ei ollut ollut tietoinen YKK:n maksuvaikeuksista ennen tammikuuta 2006. WSOY:llä ei ollut ollut syytä epäillä, etteikö YKK saisi juoksevasta liiketoiminnastaan kassavirtaa liiketoimintansa jatkamiseen ja kirjatoimittajien jatkuvaluonteisten laskujen maksamiseen aina konkurssihakemuksen jättämiseen saakka. Puheena olevat maksut eivät olleet aiheuttaneet vahinkoa muille velkojille. WSOY oli jatkanut kirjatoimituksiaan YKK:lle eikä ollut menetellyt sopimattomasti.

Käräjäoikeuden tuomio 15.11.2007

Käräjäoikeus lausui, että tarkastuskertomuksen mukaan YKK oli tullut ylivelkaiseksi 1.4.2005 ja 30.9.2005 välisenä aikana ja maksukyvyttömäksi viimeistään syksyllä 2005. YKK oli käynyt eri tahojen kanssa rahoitusneuvotteluja syksystä 2005 alkaen 21.6.2006 saakka. Kesäkuussa 2006 oli ollut vireillä rahoitussuunnitelma, jonka mukaan osakkaat olisivat rahoittaneet yhtiötä pääomalainoilla. Yhteensä 973 000 euron rahoituspaketin toteutuessa yhtiö olisi saanut Finnveralta vastaavan takauksen. Rahoituspaketti olisi 21.6.2006 toteutunut muiden kuin Suomen Info-kirjakauppojen osalta.

Asiassa oli riidatonta, että WSOY:n ostovelkojen määrä oli ollut tilinpäätöksen 31.3.2006 mukaan 393 309,51 euroa, joista erääntyneenä oli ollut 295 021,33 euroa. Epävirallisen tilinpäätöksen 30.6.2006 mukaan ostovelkojen määrä oli vastaavasti ollut 303 611,68 euroa, joista erääntyneenä 257 905,55 euroa. WSOY:lle olevan ostovelan määrä oli siten pienentynyt kriittisenä aikana 89 697,83 eurolla. Maksuja velallisyhtiö oli suorittanut WSOY:lle 1.1. ja 30.6.2006 välisenä aikana yhteensä 285 299,50 euroa ja niistä kriittisenä aikana 186 163,93 euroa.

Tarkastuskertomuksen mukaan YKK oli maksanut WSOY:lle ostolaskunsa viimeisen puolen vuoden aikana pääasiassa myöhässä. Kriittisenä aikana maksetuista suorituksista yli 90 päivää myöhässä oli maksettu laskuja 176 458,60 euron arvosta. Määrään sisältyi yli 120 päivää myöhässä olleita laskuja 51 459,47 euron arvosta.

YKK:n konkurssipesän nimeämä todistaja, YKK:n toimitusjohtaja ja hallituksen jäsen A oli kertonut, että yhtiössä oli ollut vuoden 2005 loppupuolella käyttöpääomapula. Vuoden 2006 alussa WSOY:n edustajat olivat tulleet tietämään YKK:n tilanteen ja todistaja oli selostanut heille rahoitusneuvotteluja. WSOY:n perintätapa oli muuttunut vuoden 2006 alkukeväästä siten, että uusien tilausten ehtona oli, että vanhoja velkoja maksettiin pois vastaavalla määrällä. Myöhemmin tämä maksuvelvollisuus oli nostettu kaksinkertaiseksi tilauksen arvoon verrattuna. Huhtikuun lopulla velallisyhtiön osakkailta oli edellytetty kultakin 25 000 euron omavelkaiset takaussitoumukset tilivelan vakuudeksi. Alalla oli ollut yleisenä käytäntönä, että loppuvuoden tilaukset ja pääsääntöisesti syksyn uutuuskirjat myönnettiin niin sanotulla "joulumaksuehdolla", jolloin maksuaika oli ollut jopa toukokuusta joulukuuhun. Tämän jälkeen ehdot olivat olleet normaaleja. WSOY:n kanssa käytyjen neuvottelujen aiheena oli ollut sekä kannattavuus että likviditeetti. Vanhan velan lyhentäminen tilauksen määrällä oli ollut alalla yleinen käytäntö, kun maksuvaikeuksia ilmeni.

WSOY:n nimeämä todistaja, WSOY:n talousjohtaja B oli kertonut, että YKK oli aloittanut toimintansa kesällä 2005 ja että WSOY oli aloittanut sen kanssa liikesuhteen toimittaen yhtiölle kirjoja ja näytevaraston. Alalla vuoden loppu ja joulu olivat tärkein "sesonki" ja tämän vuoksi käytännössä oli suosittu ennakkotilauksia, joissa kauppa sai paremmat ehdot. Syksyn ja joulun kirjat oli myyty pitkällä maksuajalla, ja laskut toimituksista erääntyivät yleensä tammikuussa. Normaali maksuehto oli ollut 30 päivää netto. Tammikuun 2006 kuluessa saldot YKK:lla olivat muodostuneet suuriksi, mikä oli ilmeisesti johtunut syksyn 2005 toimituksista. Maksuvaikeuksia ja ylisuuria saldoja oli hoidettu yleensä kustannusyhdistyksen luottotoimikunnan puitteissa. Muun muassa näytevarastosta oli luotu alan yhteinen järjestelmä, jolla voitiin harjoittaa kollektiivista saldon seurantaa. Näytevarasto oli myös yksi keino "painostusvalikoimassa" mutta tässä tapauksessa sitä ei ollut käytetty. Luottotoimikunta oli merkittävässä asemassa ja YKK:n tilanne oli tullut siellä puheeksi. Muuttunut maksukäytäntö WSOY:n ja YKK:n välillä keväällä 2006 oli perustunut alan ja WSOY:n käytäntöön. YKK oli tästä käytännöstä ollut tietoinen, eikä todistaja ollut tiennyt, että YKK olisi sitä vastustanut. Suoritusten kohdistuminen vanhalle velalle oli johtunut osittain reskontran teknisestä ominaisuudesta. Lisäksi se oli ollut tavanomainen käytäntö. Myöhemmässä vaiheessa oli menetelty siten, että tilauksen tullessa WSOY:lle oli otettu yhteyttä YKK:hon, joka oli kertonut, mitkä laskut maksettiin. Tämä oli ollut YKK:lle edullista viivästyskorkojen vuoksi. Maksuhetkellä ei vielä ollut tehty laskua uudesta tilauksesta vaan se oli toimitettu myöhemmin. Laskutus oli tapahtunut kerran viikossa.

Todistaja oli tavannut yhtiön osakkaat 2.2.2006, jolloin he olivat kertoneet suunnitellusta rahoituspaketista, josta oli käyty jo tuolloin neuvotteluja. Todistajan tiedusteluun, olivatko kysymyksessä kannattavuus- vai likviditeettiongelmat, osakkaat olivat vastanneet tavalla, josta todistaja oli päätellyt ongelmien johtuneen yhtiön kasvupyrkimyksistä ja kunnianhimoisista suunnitelmista. Todistaja oli 6.4.2006 saanut tiedot rahoitusneuvottelujen vaiheesta sekä pyytänyt rahoituslaskelman. Todistaja oli 24.4.2006 tavannut yhden yhtiön osakkaista, ja tuolloin oli annettu lisää selvitystä. Samalla oli sovittu siirtymisestä tiukempiin maksuehtoihin eli siihen, että maksuksi edellytettiin tilauksen arvo kaksinkertaisena. Tämä oli johtunut siitä, että WSOY:n riskipositio oli ylittynyt. Yhtiön konkreettinen rahoituspaketti oli ollut esillä 7.6.2006, ja silloin mukana olivat olleet useat rahoittajat. Todistaja oli ollut yhteydessä yhteen niistä, kertonut kustantajien kannasta ja mahdollisesta pidemmästä maksuaikataulusta tavaraveloille. Todistaja oli 19.6.2006 tavannut mainitun YKK:n osakkaan uudelleen ja tuolloin pankkipäätös luotosta oli ollut jo neuvoteltuna. Esitys, että osa ostoveloista muunnettaisiin pääomalainoiksi, ei ollut saanut kannatusta. Todistajan käsityksen mukaan oli vaikuttanut realistiselta, että YKK jatkaisi toimintaansa ja että rahoitussuunnitelma toteutuisi. Tämän lisäksi WSOY:n tiedossa oli ollut vain rahoituslaskelma. WSOY ei ollut esittänyt YKK:lle konkurssiuhkaisia maksukehotuksia tai trattoja taikka muita vaatimuksia. WSOY:lle oli jäänyt konkurssissa yli 300 000 euroa saatavia ja näytevarasto. Takaukset YKK:n osakkailta olivat liittyneet rahoitusneuvotteluihin eikä niitä ollut edellytetty ostovelkojen vakuudeksi.

Takaisinsaantilain 10 §:n tulkinnan osalta käräjäoikeus totesi, että kysymys maksuun käytetyn määrän huomattavuudesta oli lainkohdan esitöiden mukaan jätetty oikeuskäytännön varaan. Oikeuskäytännössä ja oikeustieteellisessä kirjallisuudessa rajana oli pidetty vakiintuneesti kymmentä prosenttia pesän bruttovaroista. Esitöissä ja oikeuskäytännössä oli painotettu maksun vaikutusta konkurssissa saatavansa valvoneiden velkojien jako-osuuksien suuruuteen. Vaikka useat saman velkojan takaisinsaantiaikana saamat maksut olivat vain yhdessä huomattavia, ne voitiin kaikki peräyttää.

Huomattavana pidettävä maksu ei kuitenkaan peräytynyt konkurssipesään, jos sitä voitiin pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Tavanomaisuutta oli lain esitöissä ja kirjallisuudessa tulkittu siten, että keskeisenä oli pidettävä maksun objektiivisesti arvioitua yhteyttä maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Lain esitöiden mukaan arvioinnissa vaikutti myös, oliko menettely alalla tyypillistä tai oliko kysymyksessä olevalla tavalla menetelty osapuolten kesken jo aikaisemmin. Keskeinen merkitys oikeuskäytännössä oli annettu nimenomaan sopijapuolten välisissä suhteissa noudatetulle käytännölle.

Epätavallisin maksuvälinein tapahtunutta maksua voitiin harvoin pitää puheena olevassa suhteessa tavanomaisena. Huomattavalla määrällä tehdyn suorituksen peräyttäminen voi estyä sen johdosta, että suoritusta pidettiin tavanomaisena, jos se muistutti käteissuoritusta. Tavanomaisena voitiin pitää maksuja, jotka oli viivytyksettä suoritettu tavaran toimittamisen yhteydessä tai välittömästi sen jälkeen toimitetun laskun perusteella. Maksun oikea-aikaisuudelle oli käytännössä annettu merkitystä arvioitaessa maksun tavanomaisuutta. Velallisen tapa maksaa velkansa viivästyneenä voi olla peruste pitkäänkin viivästyneen maksun pitämiselle tavanomaisena.

Selostetun selvityksen perusteella asiassa tarkoitettujen WSOY:n saamien maksujen yhteismäärä oli ollut noin 20,64 prosenttia konkurssipesän varoista, jota voitiin pitää lainkohdan tarkoittamalla tavalla huomattavana. WSOY oli ollut YKK:n selvästi suurin ja merkittävin tavarantoimittaja. YKK:n ostot olivat koostuneet yksittäisistä tilauksista, joiden arvo oli kirjallisten todisteiden perusteella vaihdellut muutamista euroista tuhansiin euroihin. Selvityksen perusteella oli sinänsä näytetty, että kirjakauppa-alalla ja siten myös WSOY:n ja YKK:n liikesuhteessa paras myynti oli ajoittunut loppuvuoteen ja tämän vuoksi tätä sesonkia varten tehdyillä tilauksilla oli ollut poikkeuksellisen pitkä maksuaika.

Edelleen oli selvitetty, että kriittisenä aikana suoritetuista maksuista valtaosa oli ollut erääntyneenä yli 90 päivää ja huomattava osa yli 120 päivää.

YKK:n maksuvaikeuksien ilmettyä ja tultua tavarantoimittajan tietoon WSOY:n oli katsottava noudattaneen alalla ja liikesuhteessa tavanomaisena pidettyä järjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa oli annettu velalliselle vasta, kun entisiä velkoja oli tilauksen arvoa vastaavasti maksettu. Tätä ei ollut pidettävä epätavanomaisena.

WSOY oli kuitenkin todistajien kertomuksista ilmenevästi tiukentanut 24.4.2006 maksuehtojaan siten, että sanotun ajankohdan jälkeen YKK:n tilaus oli edellyttänyt maksuksi tilauksen arvon kaksinkertaista suoritusta. WSOY:n asema suurimpana ja pääasiallisena tavarantoimittajana huomioon ottaen tätä menettelyä oli pidettävä epätavanomaisena. Asiassa ei ollut selvitetty, että kuvattua menettelyä olisi käytetty aikaisemmin yhtiöiden liikesuhteessa. YKK:n maksukäyttäytymisestä liikesuhteen ensimmäisenä vuonna ei ollut myöskään esitetty selvitystä. Arviota maksujen epätavanomaisuudesta ei kumonnut se, että WSOY oli toimittanut YKK:lle tavaraa kesäkuuhun 2006 saakka eikä myöskään todistaja B:n kertomuksesta ilmenevä usko YKK:n selviytymiseen rahoituspaketin avulla.

Kirjallisena todisteena esitetyn maksuluettelon mukaan YKK oli suorittanut WSOY:lle maksuja 25.4.2006 alkaen yhteensä 113 199,68 euron arvosta. Sanottu määrä oli peräytettävä konkurssipesään.

Takaisinsaantilain 5 §:n tulkinnan osalta käräjäoikeus lausui lainkohdan esitöissä todetun, että asettamalla sopimattomuus peräytymisen edellytykseksi takaisinsaantia koskevan yleissäännöksen soveltamisalaa oli pyritty rajaamaan siten, että sen nojalla peräytyisivät vain sellaiset oikeustoimet, jotka olosuhteista päätellen oli tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Oliko menettely ollut säännöksessä edellytetyllä tavalla sopimatonta, oli siten ratkaistava kokonaisarvostelun perusteella tapauskohtaisesti.

Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa lainkohdan tarkoittamaa jako-osuusvaikutusta oli tulkittu siten, että takaisinsaantia vaativan oli osoitettava jako-osuuden pienentymisen olevan kysymyksessä olevan määräämistoimen tyypillinen seuraus.

WSOY oli katsonut, että YKK:n lyhytaikaisten vakuudettomien velkojen määrä olisi lisääntynyt vain noin 30 000 eurolla väitettyjen 115 600 euron asemesta. Näin sen vuoksi, että tarkastuskertomuksen mukaan määrä oli ollut 105 600 euroa, josta oli vähennettävä näytevarastojärjestelmään perustuva velka 42 283 euroa sekä osamaksuvelka 32 984,71 euroa, joilta osin ei ollut syntynyt vahinkoa muille velkojille.

Käräjäoikeus oli aikaisemmin tuomiossaan todennut, että WSOY oli ollut selvästi suurin YKK:n velkojista, sekä selostanut kriittisenä aikana suoritetut merkittävät maksut tarkastuskertomuksen mukaan. Niistä oli pääteltävissä, että YKK:n WSOY:lle suorittamat epätavanomaiset maksut olivat vaikuttaneet muiden, olennaisesti pienempien velkojien jako-osuuksien määrään. WSOY:tä oli siten sopimattomasti suosittu muiden velkojien kustannuksella tilanteessa, jossa YKK oli ollut maksukyvytön.

Käräjäoikeus katsoi, että aikaisemmin mainittu määrä oli peräytettävissä myös takaisinsaantilain 5 §:n perusteella.

Mainituilla perusteilla käräjäoikeus vahvisti, hyläten vaatimukset enemmälti, että YKK:n WSOY:lle kriittisenä aikana tekemistä suorituksista yhteensä 113 199,68 euroa peräytyi YKK:n konkurssipesään sekä velvoitti WSOY:n suorittamaan konkurssipesälle sanotut 113 199,68 euroa korkoineen.

Käräjäoikeus totesi, että WSOY:llä oli takaisinsaannin perusteella mahdollisuus valvoa saatavansa YKK:n konkurssissa jälkivalvontana siten kuin konkurssilain 12 luvun 16 §:n 2 momentissa säädettiin. Jos konkurssissa oli vahvistettu jakoluettelo, jälkivalvontaa ei oteta huomioon. Saatava voitiin lisätä vahvistettuun jakoluetteloon siten kuin konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentissa säädettiin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Matti Palojärvi.

Helsingin hovioikeuden tuomio 15.12.2008

Hovioikeus, jonka ratkaistavaksi WSOY valittamalla ja konkurssipesä vastavalituksen tekemällä olivat saattaneet jutun, lausui pääkäsittelyn toimitettuaan, että asiassa oli kysymys siitä, oliko YKK:n niin sanottuna kriittisenä aikana eli 31.3. - 30.6.2006 WSOY:lle kirjatoimituksista maksamat suoritukset, yhteensä enintään 186 163,84 euroa, määrättävä peräytymään konkurssipesään takaisinsaantilain 10 §:n tai 5 §:n nojalla.

Hovioikeus lausui, että takaisinsaantilain 10 §:n mukaan velan maksu myöhemmin kuin kolme kuukautta ennen konkurssin alkamista peräytyi, jos velka oli maksettu muun muassa määrällä, jota pesän varoihin nähden oli pidettävä huomattavana. Maksu ei kuitenkaan peräytynyt, jos sitä voitiin pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena.

Takaisinsaantilain 5 §:n 1 momentin mukaan oikeustoimi peräytyi, jos sillä yksin tai yhdessä muiden toimenpiteiden kanssa oli muun muassa sopimattomasti suosittu velkojaa toisten velkojien kustannuksella. Peräytymisen edellytyksenä oli, että velallinen oli oikeustointa tehtäessä maksukyvytön tai että oikeustoimi osaltaan johti velallisen maksukyvyttömyyteen. Lisäksi edellytettiin, että toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton.

Selostaessaan näyttöä hovioikeus muun ohella totesi, että todistaja C ei ollut havainnut, että YKK:lla olisi ollut käteismaksutapahtumia WSOY:lle. YKK:n suorituksia ei olisi ollut pakko kohdentaa vanhoille veloille. Jos uutta tilausta vastaan maksettiin vanhaa velkaa, se sinänsä voi osoittaa jonkinlaista käteissuoritusjärjestelyä. YKK oli WSOY:n laatiman taulukon perusteella maksanut ostovelkojaan 31.3. - 30.6.2006 suhteellisesti saman verran WSOY:lle, Kirjavälitys Oy:lle ja muille velkojille. Verrattaessa prosentuaalisia osuuksia muut velkojat olivat saaneet WSOY:tä suhteellisesti suuremman osuuden YKK:n maksusuorituksista.

Todistaja A oli hovioikeudessa lisäksi kertonut, että YKK ei ollut kyennyt joulukuussa 2005 maksamaan erääntyviä laskuja WSOY:lle. WSOY ei ollut painostanut YKK:ta käteismaksujärjestelyyn. Maksukäytäntöä oli noudatettu kirjakauppa-alalla jo vuosia, kun maksuvaikeuksia esiintyi, ja käytäntö oli ollut yleisesti tiedossa. A oli huhtikuussa 2006 antanut omavelkaisen takauksen YKK:n vastuiden vakuudeksi. A oli uskonut rahoitusneuvottelujen onnistuvan ja YKK:n taloudellisen tilan paranevan. Rahoituspaketti ei ollut kuitenkaan toteutunut.

Todistaja B oli lisäksi kertonut, että kirjamyynnissä kausivaihtelu oli suuri ja joulumyynnillä oli iso merkitys. Ennakkomyynnin laskut olivat erääntyneet tammikuussa. YKK:n tilivelka WSOY:lle oli tammikuussa 2006 kasvanut 13 000 eurosta yli 200 000 euroon. B oli tavannut YKK:n omistajat helmikuun alussa 2006, jolloin B oli saanut kuulla rahoitusneuvotteluista. Käteissuoritusjärjestely oli ollut kirjakauppa-alalla yleinen. Suoritus oli määräytynyt uuden tilauksen arvon perusteella ja se oli ollut joko yhden- tai kahdenkertainen tilauksen arvoon nähden. WSOY ei ollut muutoin perinyt YKK:lta saatavia. WSOY oli luottanut YKK:n selviytyvän maksuvaikeuksistaan ja yhtiön toimintaa oli pidetty kannattavana. YKK:n omistajilta oli pyydetty omavelkaiset takaukset osana rahoitusjärjestelyä. B oli selvittänyt keväällä 2006, että YKK oli huolehtinut julkisoikeudellisista maksuista kuten veroista.

Hovioikeus lausui johtopäätöksenään takaisinsaantilain 10 §:n osalta, että kysymys oli siitä, olivatko YKK:n 31.3. - 30.6.2006 välisenä aikana WSOY:lle suorittamat maksut olleet pesän varoihin nähden huomattavat, ja voitiinko maksuja joka tapauksessa pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisina.

Riidatonta oli, että YKK oli maksanut kirjatoimituksista WSOY:lle kriittisenä aikana 186 163,93 euroa, josta 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana 72 964,25 euroa sekä 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana 113 199,68 euroa. Konkurssipesän mukaan konkurssipesän todelliset varat olivat olleet 710 806,98 euroa. Kun WSOY ei ollut kiistänyt sitä, pesän varoina oli pidettävä sanottua määrää. Kriittisenä aikana maksettu määrä oli myös huomattava sen ollessa noin 26 prosenttia pesän varoista. Näin ollen kysymys oli siitä, oliko YKK:n maksua pidettävä olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena vai ei.

Lain esitöiden mukaan periaatteena maksun peräyttämistä koskevassa säännöksessä oli, että objektiivisesti arvioiden epänormaalina pidettävä, siis tyypillisesti konkurssin vaikutusten kiertämiseksi suoritettu maksu peräytyisi. Tavanomaisina voitaisiin yleensä pitää sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Pesän varoihin nähden huomattavalla määrällä tapahtunut velan maksu voisi olla tavanomainen, jos maksu on koskenut juoksevia, toistuvia kuluja, esimerkiksi vuokria, palkkoja tai veroja. Jo pitkään erääntyneinä maksamatta olleiden velkojen suorittamista ei tällöinkään olisi perusteltua pitää tavanomaisena. Onhan todennäköistä, että velkojat ovat saaneet suorituksensa vasta painostettuaan maksuvaikeuksissa ollutta velallistaan (HE 102/1990 vp s. 55 - 56).

Riitaista oli ensinnäkin se, oliko YKK:n maksuja pidettävä käteissuorituksina. Vaihto-omaisuushyödykkeen hankintamenoa ei ollut katsottava sellaiseksi juoksevaksi ja toistuvaksi kuluksi, jota lainkohdassa tarkoitettiin (KKO 1997:68). YKK oli 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana maksanut WSOY:lle uutta tilausta vastaavan arvon rahaa ja maksu oli kohdennettu vanhimmalle tilivelalle. Todistajana kuultu C ei ollut havainnut YKK:n tehneen käteissuorituksia WSOY:lle. YKK oli siten lyhentänyt tilivelkaansa WSOY:lle. Toisaalta velan lyhentämistä vastaan WSOY oli jatkanut liiketoimintaa YKK:n kanssa toimittamalla yhtiölle kirjoja, jotka olivat kerryttäneet YKK:lle tuloja. Kun YKK oli saanut vastaavan määrän vaihto-omaisuutta velan maksua vastaan, kun sanotun omaisuuden myynnistä YKK oli saanut tuloa ja kun menettely ei siten ollut ollut muiden YKK:n velkojien kannalta vahingollista, yhdenkertaista maksua oli olosuhteet kokonaisuutena arvioiden pidettävä osana tavanomaista liiketoimintaa. Tavanomaisuutta arvioitaessa hovioikeus otti huomioon myös sen, että YKK oli samanaikaisesti suorittanut muitakin velkoja C:n kertomuksesta ilmenevällä tavalla. Mainituilla ja muutoin käräjäoikeuden lausumilla perusteilla hovioikeus katsoi, että YKK:n 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana suorittamat tilauksen yhdenkertaista arvoa vastaavat tilivelan maksut yhteensä 72 964,25 euroa olivat olleet olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisia eikä niitä ollut peräytettävä konkurssipesään.

Riidatonta oli, että YKK oli 25.4.2006 lähtien kirjakauppaalalla vallitsevan käytännön mukaisesti suorittanut maksun WSOY:lle tilauksen arvoon nähden kahdenkertaisena WSOY:n kirjatoimitusta vastaan. YKK ja WSOY eivät olleet aikaisemmin liikesuhteessaan noudattaneet sanotunlaista käytäntöä. Todistaja A:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että kirjakauppa-alalla sanotunlainen maksujärjestely oli ollut yleinen ostajan ollessa maksuvaikeuksissa. YKK:n omistajilta, muun ohella A:lta, oli huhtikuussa 2006 vaadittu 25 000 euron omavelkainen takaus. WSOY ei ollut muulla tavoin perinyt keskimäärin ainakin 100 päivää myöhässä olleita saataviaan YKK:lta. Todistaja B:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että maksukäytäntöä oli muutettu YKK:n maksuvaikeuksista johtuvista syistä. YKK:n velka oli ollut pitkään erääntynyt. YKK:n oli 25.4.2006 alkaen täytynyt maksaa WSOY:ltä tilaamisensa kirjojen arvo kahdenkertaisena, jotta WSOY oli suostunut toimitukseen. Siitä huolimatta, että maksukäytäntö oli alalla yleinen, se oli katsottava velallisen painostamiseksi. Näihin seikkoihin nähden YKK:n maksuja ei ollut pidettävä tavanomaisina siltä osin, kuin niillä oli lyhennetty velkaa yli uuden tilauksen arvon eli 56 599,84 euroa vastaavalta osalta. Sanottu määrä oli kuitenkin vain kahdeksan prosenttia pesän varoista 710 806,98 eurosta eikä sitä sen vuoksi ollut pidettävä huomattavana eikä se siten ollut peräytettävissä konkurssipesään takaisinsaantilain 10 §:n nojalla.

Takaisinsaantilain 5 §:n osalta hovioikeus lausui, että kysymys oli siitä, oliko velanmaksulla sopimattomasti suosittu velkojaa 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla ja oliko WSOY tiennyt tai olisiko sen pitänyt tietää YKK:n maksukyvyttömyydestä ja toimenpiteiden sopimattomuudesta.

Lain esitöiden mukaan oikeustointa on pidettävä sopimattomana, jos se olosuhteista päätellen on tehty mahdollisen konkurssin vaikutusten kiertämiseksi. Menettely olisi sopimaton ainakin silloin, kun oikeustoimen toinen osapuoli on ollut erityisen hyvin selvillä velallisen heikosta taloudellisesta tilanteesta. Mitä lähempänä konkurssia velkojia vaarantava oikeustoimi on tehty, sitä selvemmin sitä voidaan pitää osoituksena menettelyn sopimattomuudesta. Sopimattomuusedellytys saattaa puuttua, jos oikeustoimen toinen osapuoli, vaikka hänen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä, on hyväksyttävin perustein uskonut velallisen taloudellisen tilanteen kohentuvan. Oikeustoimi peräytyisi vain, jos toinen osapuoli tiesi tai hänen olisi pitänyt tietää velallisen maksukyvyttömyydestä tai ylivelkaisuudesta taikka oikeustoimen merkityksestä velallisen taloudellisille oloille sekä seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton. Toisen osapuolen vilpillisen mielen tulee ulottua vahingon aiheuttaneeseen menettelyyn kokonaisuudessaan sekä siihen, miten tämä menettely on vaikuttanut velallisen taloudelliseen tilanteeseen (HE 102/1990 vp s. 48 - 49).

Kirjallisena todisteena olevan alustavan tarkastuksen kertomuksen perusteella oli selvitetty, että YKK oli lyhentänyt 31.3. ja 30.6.2006 välisenä aikana tilivelkaansa WSOY:lle noin 90 000 euroa ja lisäksi Kirjavälitys Oy:lle noin 59 000 euroa. Kun YKK:n ostovelat 30.6.2006 olivat olleet 1 163 700 euroa, muut ostovelat olivat kasvaneet noin 492 000 euroa. Ostovelkoihin sisältyi noin 50 000 euron suuruinen ero pääkirjanpidon ja pesäluettelon välillä eikä osamaksuvelkojen ja kirjanäytevarastovelan määrää myöskään ollut tarkastuksessa selvitetty. Näillä seikoilla ei kuitenkaan ollut ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa muiden tilivelkojen kehitystä 31.3. - 30.6.2006, kun muiden ostovelkojen määrän oli sanottuna aikana näytetty kasvaneen. YKK:n maksusuorituksilla WSOY:lle oli siten ollut muiden velkojien jako-osuutta vähentävä vaikutus.

Riidatonta oli, että YKK oli tullut takaisinsaantilain tarkoittamalla tavalla maksukyvyttömäksi viimeistään syksyllä 2005. Todistaja B:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että YKK:n tilivelkojen määrä WSOY:lle oli 15-kertaistunut tammikuussa 2006, vaikka isänpäivän ja joulun ajan myynti oli merkityksellinen kirjakaupan liikevaihdon kannalta. WSOY oli B:n kertomuksen perusteella viimeistään helmikuun alussa 2006 tiennyt YKK:n rahoitusneuvotteluista. WSOY ja YKK olivat 31.3.2006 lähtien siirtyneet aikaisemmasta liiketavasta poikkeavaan yhden- ja kahdenkertaiseen maksukäytäntöön edellä kerrotulla tavalla. B:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että WSOY:llä oli huhtikuussa 2006 ollut YKK:n rahoituslaskelma käytettävissään. Rahoituslaskelmasta ilmenivät kirjanpitoasetuksen mukaisesti liiketoiminnan ja rahoituksen rahavirrat. Mainituilla perusteilla WSOY:n oli viimeistään huhtikuussa 2006 täytynyt tietää YKK:n erittäin heikosta taloudellisesta tilanteesta ja maksukyvyttömyydestä.

Jos oikeustoimen osapuoli oli hyväksyttävin perustein uskonut velallisen taloudellisen aseman paranevan, oikeustoimen sopimattomuusedellytys voi puuttua. WSOY oli tiennyt YKK:n taloudellisen aseman tervehdyttämistoimista. Todistaja B:n kertomuksen perusteella oli selvitetty, että WSOY oli tiennyt YKK:n lisärahoituksen määrän ja kolmen rahoittajan myöntävästä luottopäätöksestä. Riidatonta oli, ettei rahoitusjärjestely sittemmin ollut toteutunut yhden yhtiön hylättyä kesäkuussa 2006 rahoituksen ehdot. WSOY:n oli katsottava voineen itsenäisesti päättää maksukäytännöstä YKK:n kanssa, vaikka järjestely sinänsä oli perustunut kirjakauppa-alalla vallinneeseen yleiseen tapaan. WSOY oli YKK:n rahoitusneuvotteluista huolimatta päätynyt vaatimaan YKK:lta kahdenkertaista maksua uuden tilauksen arvoon nähden. Näin ollen WSOY:n ei, oma menettelynsä huomioon ottaen, ollut katsottava liiketaloudellisesti hyväksyttävin perustein uskoneen velallisen taloudellisen aseman paranevan. Sen vuoksi, kun YKK:n ja WSOY:n välistä maksukäytäntöä oli kiristetty vain noin kaksi kuukautta ennen konkurssia, kun YKK oli lyhentänyt WSOY:lle tilivelkaansa enemmän kuin muille velkojille ja kun epätavanomaisina pidettävillä maksuilla oli siten suosittu WSOY:tä toisten velkojien kustannuksella WSOY:n oli täytynyt olla tietoinen seikoista, joiden vuoksi oikeustoimi oli sopimaton. Siltä osin kuin edellä YKK:n suorituksia oli pidetty tavanomaisina, niitä ei myöskään ollut samoilla perusteilla pidettävä sopimattomina ja vahingollisina muiden velkojien kannalta. Hovioikeus katsoi, että konkurssipesän kanteessa tarkoitetuista YKK:n maksusuorituksista 56 599,84 euroa oli määrättävä peräytymään konkurssipesään takaisinsaantilain 5 §:n nojalla. Kanne oli sen vuoksi hylättävä enemmälti ja WSOY:n konkurssipesään palautettava määrä alennettava 56 599,84 euroksi.

Mainituilla perusteilla hovioikeus alensi WSOY:n konkurssipesään palautettavaksi tuomitun määrän 56 599,84 euroksi käräjäoikeuden määräämine korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Juha Paimela, Merja Söderström ja Outi Holmström.

Perustelut

Asian tausta ja kysymyksenasettelu

1. Yhdistyneet Kirjakaupat-YKK Oy (jäljempänä myös YKK) asetettiin konkurssiin 30.6.2006. YKK oli suorittanut Werner Söderström Osakeyhtiölle (jäljempänä myös WSOY) 31.3. ja 30.6.2006 välisenä aikana maksuja tilaamistaan tavaroista yhteensä 186 163,93 euroa siten, että 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana YKK oli maksanut 72 964,25 euroa sekä 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana 113 199,68 euroa. Maaliskuussa 2006 YKK ja WSOY olivat siirtyneet käytäntöön, jonka mukaan YKK:n tuli suorittaa uuden tilauksen arvo yhdenkertaisena ennen tavaran toimittamista. Käytäntöä oli 24.4.2006 muutettu edelleen siten, että YKK:n tuli suorittaa uuden tilauksen arvoa vastaava määrä kaksinkertaisena ennen tavaran toimittamista YKK:lle. Maksukäytännön maaliskuussa 2006 tapahtuneen muutoksen jälkeen YKK:n suorittamat maksut on WSOY:n kirjanpidossa kohdistettu aina vanhimmalle avoimelle WSOY:n saatavalle ja maksut ovat lyhentäneet WSOY:n aikaisempaa saatavaa.

2. YKK:n konkurssipesä on vaatinut WSOY:n 31.3.2006 ja 30.6.2006 välisenä aikana saamien maksujen peräyttämistä takaisinsaannista konkurssipesään annetun lain (takaisinsaantilaki) 10 ja 5 §:n nojalla. WSOY on vastustanut peräyttämistä ja esittänyt muun muassa, ettei sen vastaanottamia yhdenkertaisia maksuja voida pitää epätavanomaisina eikä mitään maksuja voida pitää määrältään huomattavina pesän varoihin nähden. Ne eivät myöskään ole olleet vahingollisia muiden velkojien kannalta.

3. Asiassa on siten kysymys siitä, täyttävätkö WSOY:n 31.3.2006 ja 30.6.2006 välisenä aikana saamat maksut takaisinsaantilain 10 ja 5 §:ssä asetetut edellytykset ja ovatko maksut olleet muiden velkojien kannalta arvioituina vahingollisia.

Täyttyvätkö asiassa peräyttämiselle takaisinsaantilain 10 §:ssä asetetut edellytykset ja takaisinsaannin vahinkoedellytys

Maksut 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana

4. Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan määrältään pesän varoihin nähden huomattava maksu, joka täyttää myös muut pykälässä asetetut takaisinsaannin edellytykset, ei kuitenkaan peräydy, jos maksua voidaan pitää olosuhteet huomioon ottaen tavanomaisena. Nyt kysymyksessä olevat maksut ovat 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana suuruudeltaan 72 964,25 euroa. Kun pesän varoiksi on hovioikeuden tuomiosta ilmi käyvin tavoin katsottava 710 806,98 euroa, maksuja on pidettävä yhteismäärältään huomattavina. Pääosa maksetuista saatavista oli ollut erääntyneenä 90 päivää, huomattava osa yli 120 päivää, kuten käräjäoikeuden tuomiossa on todettu.

5. Maksun tavanomaisuuden määrittelyn perusteeksi ei ole esitettävissä yhtä selkeätä sääntöä. Tämä on todettu myös takaisinsaantilakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 102/1990 vp s. 56), jonka mukaan ei ole yksiselitteisesti määriteltävissä, milloin maksua voidaan pitää tavanomaisena. Sellaisia maksuja, joiden ei objektiivisesti arvioiden voida olettaa olevan yhteydessä velallisen maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin, voidaan yleensä pitää tavanomaisina. Merkitystä saattaa olla myös sillä, onko menettely asianomaisella alalla tyypillinen tai onko sitä noudatettu aikaisemmin asianomaisten kesken.

6. Asiassa ei ole edes väitetty, että WSOY olisi aikaisemmin osapuolten vuonna 2004 alkaneessa liikesuhteessa asettanut ehdoksi uuden tavaran toimittamiselle, että YKK:n oli lyhennettävä aikaisemmin erääntynyttä velkaa edes tavaroiden yhdenkertaista arvoa vastaavalla määrällä. Siirtyminen uuteen maksu- ja toimituskäytäntöön maaliskuussa 2006 on siten merkinnyt olennaista muutosta osapuolten aiempaan käytäntöön. Nyt esillä oleva tapaus poikkeaa ennakkopäätöksessä KKO 1998:55 käsitellystä tilanteesta muun muassa siinä, että tuossa ennakkopäätöksessä velkoja oli noudattanut tavanomaisena pitämäänsä luottorajajärjestelmää, jonka mukaan uutta tavaraa oli annettu velalliselle vasta, kun entisiä velkoja oli lyhennetty ainakin luottorajan puitteissa.

7. WSOY on kertonut, että yhtiön erääntyneiden saatavien määrä YKK:lta oli 9.1. ja 9.2.2006 välisenä aikana kasvanut noin 13 000 eurosta noin 230 000 euroon. Asiassa todistajana kuullun WSOY:n talousjohtajan mukaan WSOY oli helmikuun alussa 2006 tullut tietoiseksi rahoitusneuvotteluista, joita YKK oli käynyt taloudellisten ongelmiensa voittamiseksi. Vallinneet olosuhteet huomioon ottaen Korkein oikeus katsoo, että maaliskuussa 2006 tapahtuneen siirtymisen uuteen maksu- ja toimituskäytäntöön voidaan olettaa olevan yhteydessä YKK:n maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Tämä puhuu sen puolesta, että maksut eivät ole olleet tavanomaisia.

8. WSOY:n mukaan sen saamissa maksuissa on ollut kysymys niin sanotuista juoksevista kuluista, koska ne ovat olleet tarpeen YKK:n toiminnan käynnissä pitämiseksi. Jos WSOY olisi lopettanut kirjojen toimittamisen YKK:lle, se olisi merkinnyt YKK:n toiminnan lähes välitöntä päättymistä ja konkurssia. Toiminnallaan WSOY on omalta osaltaan osallistunut YKK:n liiketoiminnan vapaaehtoiseen tervehdyttämiseen. Korkein oikeus toteaa, että sellaisia juoksevia kuluja, joita takaisinsaantilain järjestelmässä on voitu pitää tavanomaisina, ovat tyypillisesti olleet vuokrat, palkat ja verot. Maksuja, jotka WSOY on perinyt YKK:lta sille edelleen myytäviksi toimittamistaan kirjoista, ei voida rinnastaa tällaisiin kuluihin.

9. WSOY on vedonnut myös siihen, että siirtyminen käteiskauppaan tai siihen rinnastettavaan kauppaan on perustunut kirjakauppa-alalla pitkän ajan kuluessa syntyneeseen vakiintuneeseen käytäntöön. Käytäntö ei ole ollut WSOY:n eikä muidenkaan kustantajien sanelemaa. Takaisinsaantilain esitöissä (HE 102/1990 vp s. 56 ja 60) on myös katsottu, että maksujen tavanomaisuusarvioinnissa on merkitystä annettava myös sille, onko kyseinen menettely alalle tyypillistä tai onko osapuolten kesken aikaisemmin menetelty kyseisin tavoin.

10. Korkein oikeus toteaa, että maksun perustuminen tietyn alan käytäntöön voi viitata maksun tavanomaisuuteen etenkin silloin, jos osapuolet ovat etukäteen nimenomaisesti sitoutuneet noudattamaan liikesuhteessaan alan käytäntöä. Näin ei nyt esillä olevassa tapauksessa ole asian laita. Tietyllä alalla vallitsevaksi ilmoitetun käytännön merkitystä arvioitaessa on otettava huomioon velkojien yhdenvertaiset mahdollisuudet saada suoritus saatavastaan siinä tapauksessa, että velallinen tulisi asetetuksi konkurssiin. Velkojien yhdenvertaisen kohtelun näkökulmasta ei voida pitää hyväksyttävänä, että jollakin toimialalla vallitsevat käytännöt oikeuttaisivat samalla alalla toimivan velkojan saamaan suorituksen saatavastaan takaisinsaantisäännösten estämättä. Hyväksyttävää ei myöskään ole, että eri toimialoille kehittyisivät omat maksu- ja toimituskäytäntönsä, jotka ehkä suuressakin määrin syrjäyttäisivät yleisten takaisinsaantisäännösten keskeisiä periaatteita.

11. Edellä sanotun perusteella Korkein oikeus yhteenvedonomaisesti katsoo, että WSOY:n 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana YKK:lta vaatimia maksuja ei voida pitää tavanomaisina.

12. WSOY on esittänyt, että sen saamat maksut eivät ole olleet vahingollisia muiden velkojien kannalta, koska maksut ovat perustuneet käteiskauppaan tai siihen verrattavaan kauppaan. Varsinaisessa käteiskaupassa asia onkin niin, etteivät kauppahinnan maksut ole peräytettävissä takaisinsaantilain 10 §:n nojalla, sillä tuo säännös koskee vain velan maksun peräyttämistä. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ei kuitenkaan ole kysymys varsinaisesta käteiskaupasta. Esillä olevassa järjestelyssä maksun suuruus kyllä määräytyi uuden kirjatoimituksen arvon perusteella ja maksu edellytettiin saaduksi ennen toimituksen lähettämistä, mutta suoritus kohdennettiin kuitenkin vanhimmille avoimille laskuille. Näin ollen kyseinen tapa tehdä kauppaa on ymmärrettävä järjestelyksi, jonka tavoitteisiin on kuulunut myös WSOY:n aikaisemmin erääntyneiden saatavien maksun turvaaminen.

13. Vaikka kysymyksessä ei olekaan varsinainen käteiskauppa, on kuitenkin mahdollista, että järjestely on luonteeltaan sellainen, että se johtaa takaisinsaannin vahinkoedellytyksen täyttymättä jäämiseen. Takaisinsaantilain 10 §:ää sovellettaessa on kyllä lähtökohtana, että siinä tarkoitetut maksut ovat tyypillisesti vahingollisia velkojien kannalta arvioiden. Joissakin tapauksissa on kuitenkin mahdollista todeta, että takaisinsaantivaatimuksen perusteena oleva menettely ei ole voinut aiheuttaa velalliselle vahinkoa. Oikeustoimen vahingollisuudella ymmärretään sitä, että oikeustoimi on joko yksinään tai yhdessä muiden seikkojen kanssa ollut omiaan vähentämään yhden tai useamman velkojan jako-osuutta konkurssissa (HE 102/1990 vp s. 17).

14. Harkittaessa vahinkoedellytyksen toteutumista 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana, jolloin WSOY:n tavaratoimituksen edellytyksenä oli WSOY:n aikaisempien saatavien lyhentäminen tavaran yhdenkertaista arvoa vastaavalla määrällä, voidaan todeta YKK:n tuolloin saaneen saatavien vähenemisen määrän arvosta vaihto-omaisuutta. Asiassa ei ole väitettykään, etteivätkö WSOY:n toimitukset olisi olleet hinnoiltaan käypiä. YKK on saanut toimituksiin perustuvasta myynnistä myyntituloa, joka on osaltaan mahdollistanut YKK:n toiminnan jatkumisen. Se, että WSOY:n saatavakanta on menettelyn seurauksena nuorentunut, ei sinänsä ole johtanut siihen, että muiden velkojien jako-osuus YKK:n konkurssissa olisi pienentynyt. YKK on käyttänyt WSOY:n tavaratoimituksiin perustuvaa myyntituloa myös muiden velkojiensa saatavien maksamiseen. Se selvitys, mitä asiassa on esitetty muun muassa YKK:n vieraan pääoman ja eri velkojien saamisten kehittymisestä, ei osoita, että nyt kysymyksessä oleva tavaratoimitusten maksumenettely olisi johtanut muiden velkojien jako-osuuden pienentymiseen konkurssissa. Edellä olevan perusteella Korkein oikeus katsoo, ettei takaisinsaannin vahinkoedellytys täyty siltä osin kuin WSOY:n toimitusten yhdenkertaista arvoa vastaavalla määrällä on lyhennetty WSOY:n muita saamisia.

Maksut 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana

15. Edeltä ilmenevin perustein ei tavanomaisina voida myöskään pitää niitä kahdenkertaisia maksuja, joita WSOY on 25.4.2006 lähtien alkanut vaatia edellytyksenä tavaran toimittamiselle YKK:lle. Suuruudeltaan nämä 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana tehdyt maksut ovat yhteensä 113 199,68 euroa, mikä selvästi täyttää takaisinsaantilain 10 §:n mukaisen huomattavan määrän vaatimukset.

16. Kun vahinkoedellytyksen täyttymistä harkitaan YKK:n 25.4. ja 30.6.2006 tekemien maksujen osalta, on lähtökohdaksi tässä tapauksessa otettava, että näistä kahdenkertaisista maksuista puolet on vastannut WSOY:n YKK:lle tekemien toimitusten arvoa siten kuin edellä kohdassa 14 on yhdenkertaisten maksujen osalta esitetty. Tämä osa maksusta on vastaavin perustein katsottava nyt sellaiseksi, jonka osalta vahinkoedellytys ei täyty. Näin ollen mainitusta 113 199,68 euron määrästä jää palautettavaksi puolet eli 56 599,84 euroa, kuten hovioikeuskin on katsonut.

Maksujen peräytyminen takaisinsaantilain 5 §:n perusteella

17. Takaisinsaantilain 5 §:n perusteella WSOY:n saamat maksut voivat peräytyä, jos maksuilla on sopimattomasti suosittu WSOY:tä muiden velkojien kustannuksella, jos YKK on ollut maksuja tehtäessä maksukyvytön tai maksut johtivat maksukyvyttömyyteen ja jos WSOY tiesi taikka sen olisi pitänyt tietää maksukyvyttömyydestä sekä seikoista, joitten vuoksi sen toimenpiteet olivat sopimattomia.

18. Asiassa on riidatonta, että YKK on tullut takaisinsaantilain tarkoittamalla tavalla maksukyvyttömäksi viimeistään syksyllä 2005. WSOY on ollut toinen YKK:n kahdesta keskeisestä tavarantoimittajasta. Kuten edeltä kohdasta 7 ilmenee, WSOY:n tilisaamiset YKK:lta ovat moninkertaistuneet 9.1. ja 9.2.2006 välisenä aikana ja WSOY:n talousjohtaja on helmikuun alussa 2006 tullut tietoiseksi rahoitusneuvotteluista, joita YKK oli käynyt taloudellisten ongelmiensa voittamiseksi. Tämän jälkeen WSOY:n ja YKK:n välisessä suhteessa on siirrytty käytäntöön, jossa uuden tavaratoimituksen edellytyksenä on ollut vanhimpiin tilivelkoihin kohdistunut maksu, ensin toimituksen arvoon nähden yhdenkertaisena ja sitten kahdenkertaisena. Näillä ja muilla hovioikeuden tuomiosta ilmenevillä perusteilla Korkein oikeus katsoo, että asiassa täyttyvät myös takaisinsaantilain 5 §:n mukaiset takaisinsaannin edellytykset, kuitenkin niin, että maksujen vahingollisuutta muille velkojille arvioitaessa on noudatettava sitä, mitä edellä on esitetty vahinkoedellytyksen täyttymisestä takaisinsaantilain 10 §:ää sovellettaessa. Näin ollen WSOY:n YKK:n konkurssipesälle palautettava määrä on myös takaisinsaantilain 5 §:n nojalla 56 599,84 euroa.

Tuomiolauselma

Hovioikeuden tuomion lopputulosta ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kati Hidén (eri mieltä), Pasi Aarnio (eri mieltä), Juha Häyhä (eri mieltä), Timo Esko ja Jorma Rudanko. Esittelijä Kari Vesanen (mietintö).

Esittelijän mietintö ja eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Esittelijäneuvos Vesanen, jonka mietintö vastasi kappaleiden 1 - 14 osalta ja siltä osin kuin Korkein oikeus on lausunut maksujen peräyttämisestä konkurssipesään takaisinsaantilain 5 §:n perusteella 31.3. ja 24.4.2006 välisenä aikana Korkeimman oikeuden tuomiossa lausuttua, esitti, että Korkein oikeus muilta osin lausuisi seuraavan.

Maksut 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana

WSOY oli 25.4.2006 lukien siirtynyt vaatimaan uuden tilauksen arvoon nähden kahdenkertaista maksua ehtona tavaran toimittamiselle YKK:lle. Tiukempiin maksuehtoihin oli todistajana kuullun WSOY:n talousjohtaja B:n mukaan siirrytty tilanteessa, jossa WSOY:n riskipositio oli ylittynyt. B on kertonut saaneensa jo 2.2.2006 YKK:n edustajilta tietoa YKK:n käymistä rahoitusneuvotteluista. Hän oli saanut 6.4.2006 lisätietoja rahoitusneuvottelujen vaiheesta sekä tuolloin pyytänyt YKK:lta rahoituslaskelman. Edelleen B oli saanut 24.4.2006 yhdeltä YKK:n osakkaista lisää selvitystä. Koska tiukempiin maksu- ja toimitusehtoihin oli siirrytty välittömästi tietojen saamisen jälkeen, on perusteltua katsoa, että ehtojen muuttaminen on perustunut WSOY:n arvioon siitä, että riski WSOY:n aiempien saatavien kertymättä jäämiselle oli kasvanut. Vaikka siirtyminen kahdenkertaisen maksun vaatimiseen onkin tässä tilanteessa voinut perustua kirjakauppa-alan käytäntöihin, on WSOY:n omassa harkinnassa ollut, millä ehdoilla se on halunnut jatkaa liikesuhdetta YKK:n kanssa. Ottaen huomioon, että WSOY:n kirjatoimituksilla on edellä kerrotuin tavoin ollut erittäin keskeinen merkitys YKK:n toiminnan jatkumisen kannalta, YKK:lla ei ole ollut tosiasiallisia mahdollisuuksia toimia toisin, vaan sen on tullut hyväksyä WSOY:n edellyttämä maksu- ja toimituskäytännön muutos voidakseen jatkaa toimintaansa. Näissä olosuhteissa WSOY:n menettelyä siirtyä tiukempiin maksu- ja toimitusehtoihin voidaan pitää sellaisena velallisen painostamisena velan maksamiseen, että WSOY:n 24.4.2006 jälkeen saamia maksuja on pidettävä takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin epätavanomaisina myös siltä osin kuin maksut ovat koskeneet uuden tilauksen yhdenkertaista arvoa. Koska WSOY on saanut kaikki kyseiset maksut painostamalla YKK:ta kerrotuin tavoin velan maksuun, maksuja ei voida pitää tavanomaisina siltäkään osin kuin maksut ovat vastanneet YKK:n uusien tilausten arvoa.

WSOY:n 25.4. ja 30.6.2006 välisenä aikana saamat maksut vastaavat määrältään noin 16 prosenttia YKK:n konkurssipesän todellisista varoista. Määrää on pidettävä takaisinsaantilain 10 §:ssä tarkoitetuin tavoin huomattavana. Tämän vuoksi ja koska maksuja ei tältä osin voida pitää tavanomaisina, kaikki 24.4.2006 jälkeen suoritetut maksut, yhteensä 113 199,68 euroa, peräytyvät konkurssipesään.

Maksujen peräytyminen takaisinsaantilain 5 §:n perusteella

WSOY on 24.4.2006 muuttanut maksu- ja toimituskäytäntöään tilanteessa, jossa WSOY:n edustajalle oli annettu tietoja YKK:n taloudellisesta asemasta ja WSOY oli todennut YKK:n riskiposition ylittyneen. WSOY:n menettely osoittaa, että sen on tullut ymmärtää sanotun ajankohdan jälkeen YKK:lta saamiensa maksujen olevan kaikilta osin takaisinsaantilain 5 §:ssä tarkoitetuin tavoin sopimattomia. Näillä ja muutoin hovioikeuden mainitsemilla perusteilla WSOY:n 25.4.2006 jälkeen saamat maksut peräytyvät kaikilta osin konkurssipesään myös takaisinsaantilain 5 §:n perusteella.

Mainituilla perusteilla hovioikeuden tuomiota muutettaneen. Werner Söderström Osakeyhtiön Yhdistyneet Kirjakaupat-YKK Oy:n konkurssipesään palautettavaksi tuomittu määrä korotettaneen 113 199,68 euroksi käräjäoikeuden määräämine korkoineen. Sanottu määrä määrättäneen palautettavaksi sekä takaisinsaantilain 5 §:n että 10 §:n perusteella.

Velkojalla Werner Söderström Osakeyhtiöllä on takaisinsaannin perusteella mahdollisuus valvoa saatavansa Yhdistyneet Kirjakaupat-YKK Oy:n konkurssissa jälkivalvontana siten kuin konkurssilain 12 luvun 16 §:n 2 momentissa säädetään.

Jos konkurssissa on vahvistettu jakoluettelo, jälkivalvontaa ei oteta huomioon. Saatava voidaan lisätä vahvistettuun jakoluetteloon siten kuin konkurssilain 13 luvun 16 §:n 2 momentissa säädetään.

Oikeusneuvos Häyhä: Olen Korkeimman oikeuden ratkaisun perusteluista ilmenevällä kannalla paitsi siltä osin kuin kysymys on siitä, onko palautettavaa määrää pidettävä pesän varoihin nähden huomattavana. Tältä osin lausun seuraavaa:

Takaisinsaantilain 10 §:n mukaan peräyttäminen edellyttää muun ohella sitä, että maksu on ollut pesän varoihin nähden huomattava. Enemmistön tavoin katson, että WSOY:lle suoritettujen maksujen johdosta velkojien jako-osuus on YKK:n konkurssissa vaarantunut yhteensä 56 599,84 euron määräisesti. Kun pesän varoina on enemmistön toteamin tavoin pidettävä 710 806,98 euroa, katson kuten hovioikeus, ettei määrää voida pitää huomattavana eikä se siksi ole takaisinsaantilain 10 §:n nojalla peräytettävissä konkurssipesään. Takaisinsaantilain 5 §:ssä ei ole vastaavaa palautettavan määrän huomattavuutta koskevaa edellytystä. Tältä osin olen samaa mieltä kuin enemmistö.

Oikeusneuvos Aarnio: Asiassa on kysymys WSOY:n 31.3 - 30.6.2006 saatavilleen saamien maksujen 186 163,93 euron peräyttämisestä konkurssipesään.

Arvioidessani vaatimusta ensin takaisinsaantilain 10 §:n nojalla, totean, että Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenevin tavoin saatavaa on ensin lyhennetty 31.3 - 24.4.2006 72 964,25 euroa sen vuoksi, että WSOY oli asettanut ehdoksi uuden tavaran toimittamiselle sen, että saatavaa lyhennettiin toimituksen arvoa vastaavalla määrällä. Sen jälkeen saatavaa on lyhennetty WSOY:n vaatimuksen mukaisesti kaksinkertaisesti sillä määrällä, jolla yhtiö toimitti YKK:lle uutta tavaraa. Maksut ovat siten perustuneet WSOY:n sanotunlaiseen painostukseen. Ne ovat myös olleet Korkeimman oikeuden perusteluista ilmi käyvin tavoin yhteydessä YKK:n maksukyvyttömyyteen ja tulevaan konkurssiin. Katson Korkeimman oikeuden perusteluista ilmenevin tavoin myös, ettei maksuissa ole ollut kysymys niin sanotuista juoksevista kuluista ja ettei maksujen tavanomaisuutta arvioitaessa ole merkitystä väitetyllä kirjakauppa-alalla noudatetulla vakiintuneella käytännöllä. Näillä perusteilla maksuja, jotka määrältään ovat pesän varoihin nähden huomattavia, ei voida pitää säännöksessä tarkoitetuin tavoin tavanomaisina.

Totean, että maksujen vahingollisuutta muiden velkojien kannalta on arvioitava Korkeimman oikeuden perusteluissa mainituista lähtökohdista. Tässä tapauksessa maksut siltä osin kuin WSOY on toimittanut YKK:lle vastaavan määrän uutta tavaraa, eivät sinänsä yksinään ole olleet omiaan vähentämään muiden velkojien jako-osuutta. Asiassa esitetystä selvityksestä ilmenee kuitenkin, että sinä aikana, jona WSOY:n saatavaa on sanotun painostuksen vuoksi lyhennetty, YKK:n muut lyhytaikaiset velat ovat ainakin jossain määrin lisääntyneet. Maksujärjestelyn yhdessä siihen liittyneen uuden tavaran toimittamisen kanssa, joka on mahdollistanut YKK:n liiketoiminnan jatkumisen, voidaan siten arvioida olleen omiaan vähentämään muiden velkojien jako-osuutta konkurssissa. Näin arvioituna järjestely on ollut muiden velkojien kannalta vahingollinen eikä maksuja siten miltään osin ole pidettävä näiden velkojien kannalta vaarattomana.

Näin ollen katson, että maksut peräytyvät takaisinsaantilain 10 §:n nojalla konkurssipesään.

Arvioidessani maksujen peräytymistä takaisinsaantilain 5 §:n nojalla katson Korkeimman oikeuden perusteluissa esitetyin tavoin, että maksut ovat peräytettävissä myös takaisinsaantilain 5 §:n nojalla. Edellä mainitsemineni perustein maksujen vahinkoedellytys täyttyy maksujen koko määrän osalta. Näin ollen katson, että maksut peräytyvät konkurssipesään kokonaisuudessaan myös tämän lainkohdan perusteella.

Näillä perusteilla muutan hovioikeuden tuomion lopputulosta niin, että määrään YKK:n suorittamat maksut 186 163,93 euroa peräytymään konkurssipesään ja velvoitan WSOY:n suorittamaan tämän määrän konkurssipesälle korkolain 4 §:n 1 momentin mukaisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 23.4.2007 lukien.

Oikeusneuvos Hidén: Olen samaa mieltä kuin oikeusneuvos Aarnio.